Hypermobiliteettisyndrooma (HSD) ja hypermobiili Ehlers-Danlos (hEDS) syndrooma ovat molemmat alidiagnosoituja sidekudossairauksia.
Hypermobiliteettia voi olla paikallisesti, ääreisosissa, tai kauttaaltaan kehossa. Usein niillä joilla on kauttaaltaan yliliikkuvuutta, on nivel tai kaksi, mitkä eivät ole yliliikkuvia.
Diagnoosin saamiseen on tutkittu menevän 10 – 12 vuotta, minkä takia sairaudet ovat osaltaan harvinaissairauksia. Niitä ei tajuta/ osata / haluta tutkia.
Ikäväkseni on myönnettävä että vain harva lääkäri paneutuu tutkimiseen kunnolla. Diagnosointiin on kuitenkin maailmanlaajuiset ohjeet, joiden mukaan kaikkien kuuluisi toimia.
Ennen kuin menet lääkäriin voit itse tutustua ohjeistukseen ja tulostaa ohjeet täältä. Kyseisen lomakkeen lisäksi pitäisi tutkia kaikkien nivelten liikkuvuus. Beightonin testi on liian suppea, jotta sen perusteella voisi diagnoosin tehdä.
Alaraajojen liikkuvuuden mittaamiseen voisi käyttää Lower Limb Assesment Score:a, yläraajojen taas The Upper Limb Hypermobility Assesment Tool:a. Testejä on olemassa, jos niitä vaan halutaan käyttää diagnosointiin.
Minulla käy vastaanotolla asiakkaita, kenelle minä teen nivelten liikkuvuusmittaukset, ja kirjaan ne. Näin lääkärille mennessä nivelliikkuvuudet, ja muu oireilu on jo kirjattuna Kantaan. Osalla se on auttanut diagnoosin saannissa, osalla lääkäri ei ole suostunut lukemaan fysioterapeutin tekstiä.
Pidä huoli siitä, että saat äänesi kuuluviin, hyvään hoitokäytäntöön kuuluu kuunnella potilasta/asiakasta, sekä tutustua hänen aiempiin teksteihin.
Tsemppiä lääkärillä käyntiin!